Raunioilla

Kävimme syksyllä 2011 Rommin kanssa Varsinais-Suomen pelastuskoirien tutustumiskurssin. Myös hallittavuustesti läpäistiin hyväksytysti syksyllä 2011, mutta silloin alkanut maastokurssi jäi meiltä harmittavasti väliin emännän työmatkan takia. Tositoimiin päästiin tänä keväänä suorittamalla rakennus- ja raunioetsintäkurssi. Kurssin läpäisy tuo harjoitteluoikeuden treeniryhmässä raunioilla Skanssin raunioradalla. Kesän ajan olemme treenaanneet raunioryhmässä kerran viikossa. Syksyllä on tarkoitus jatkaa maastokurssille, jonka läpäisy toisi harjoitteluoikeuden myös maastoryhmässä. Tavoitteena olisi pitää omatoimisesti Rompun muistissa myös ihmisjälki, josta on käyty palveluskoirapuolella alkeet.

Blogin piti toimia treenipäiväkirjana... Rommi on ollut kesän aikana n. 10 kertaa treenaamassa raunioilla. Tässä tämän noin kymmenennen kerran muistiinpanot. :)

Rompulla on juoksut, joten emme osallistuneet alun lyhyeen toko-osuuteen ollenkaan, vaan Romppu istui sen ajan autossa. Juoksujen takia Romppu treenasi viimeisenä (kutenkin ennen treenien ohjaajan koiraa). (Huom! Tähän harrastukseen voi kuitenkin osallistua juoksuisena! ;) ) Toko-osuuden tarkoituksena on rauhoittaa koiraa ja ottaa sitä kontaktiin, sillä monelle koiralle raunioetsintä saa kierrokset pintaan ja ohjattavuus häviää. Moni koirakko harjoitteli tänään paikallaoloa, osa myös luoksetuloa ja seuraamista. 

Tähän asti treenikerralla on ollut aina jokin teema, eli piilot ovat olleet jonkin teeman mukaisia. Teemana on ollut mm. kaivot, tunnelit, hökkelirakennelmat (= koira joutuu menemään kokonaan johonkin sisälle), roskikset (kansi raollaan, ei vielä kokonaan kiinni) jne. Mukana joka kerta myös helppoja avopiiloja (= maalimiehen luo pääsee helposti suoraan, esim. seinämän takana). Nyt kun koiralle ovat erilaiset piilotyypit tuttuja, pääsimme itse suunnittelemaan treenejä. 

Saimme tehtäväksi miettiä kaksi piiloa, jotka ovat koiralle vaikeita ja kolme piiloa, jotka ovat koiralle helppoja. Rommille keksin neljäkin vaikeaa juttua: 1. piilot, joihin joutuu menemään liuskaa pitkin alaspäin (maalimies on syvällä alhaalla) 2. roskikset 3. tunneli 4. "kasa", joka on matala rakennelma betonilevyjä, n. metrin koholla maan pinnasta, levyjen välissä on aukkoja (koira joutuu yleensä kiipeilemään kasan päällä ja tulemaan piiloon täysin ylhäältä tai ryömien kasan sivussa olevasta aukosta, jonka koira joutuu itse etsimään kiertämällä saatuaan hajun kasan päältä). Näistä valitsin treeniin nrot 1. ja 2., sillä kohtia 3. ja 4. on treenattu lähiaikoina. Tunnelin halusin mukaan kuitenkin helppona piilona niin, että maalimies on aivan tunnelin suulla betonilevyn alla, eli tavallaan tunnelissa, mutta helposti saatavilla. (Tämä piilo osoittautuikin sitten todella helpoksi, eli tunnelin suita Romppu ei arastele, vaikka keskellä pimeää tunnelia mutkan takana oleva maalimies oli lähes mahdoton tehtävä. Etenee kyllä suoraa tunnelia, mutta jännittää maan alla menemistä kulman taakse jatkuvaan aivan pimeään tunneliin, jossa V mallinen pohja - alkuosa tunnelista on pyöreä.) Muita helppoja piiloja olivat muurin kyljessä olevat aukot, joista käskin valita yhden (muuri on korkea kapea este, joka koiran on suoritettava soveltuvuuskokeessa - tätäkin pitää vielä harjoitella - muuri on tavallaan yhdistelmä agilityn puomia ja A:ta, portaita ja kanatikkaita, paljon korkeampi kuin agiesteet, tosin - ja koiran ohjaaja joutuu myös suorittamaan kokeessa muurin ja tunnelin, joten ahtaanpaikan- tai korkeanpaikankammoa ei kannata potea) ja tavallinen avopiilo.

Aika hyvin osasin arvata ne Rompulle vaikeat jutut. Alaspäin menemistä jännittää aika paljon ja joutui keräämään itseään ja yrittämään uudestaan. Meni kuitenkin maalimiehelle asti. Roskis taisi olla Rompulle helpompi kuin luulin. Rommi on äitinsä tapaan erittäin helposti luettava koira - etenkin tässä lyhyessä tukassa - sen koko olemus muuttuu täysin, kun se saa hajun maalimiehestä. Katse kääntyy, korvat nousee, askellus tihentyy ja Romppu muuttuu tarkkaavaiseksi. Romppu etsii kyllä tosi sitkeästi hajun saatuaan ja jaksaa kiertää ja tarkentaa. Mun homma siinä kohtaa on olla huomaamaton ja pysyä tarpeeksi etäällä. Rompun tarvitsee saada tehdä hommat itse. Maalimiehellä Romppua edelleen jännittää, ja joskus saattaa jopa hiipiä maalimiehen luo. Siinä mua on kannustettu menemään itse Rompun viereen tueksi. Kun herkut loppuu, on tärkeä ottaa kontakti koiraan. Jossain vaiheessa alkukesästä Romppu päätti tässä kohtaa ryhtyä itsenäiseksi ja lähteä etsimään jo seuraavaa tyyppiä, ennen kuin maalimies on saanut kömmittyä ylös. Nykyään otankin Rompun tässä kontaktiin ja kiinni sen valjaista. Rommi on tottunut tosi hyvin esille kömpiviin maalimiehiin. Aluksi saattoi säpsähtää tai säikähtää tyyliin: "Herranjestas mikä sieltä möyrii esille!", vaikka oli juuri itse maalimiehen löytänyt. Nyt Rompulle on selvästi selvinnyt homman idea, ja sen keskittyminen on tässä kohtaa jo etsinnän jatkamisessa - luvalla. ;) 

Tämänpäiväinen ohjaaja oli sitä mieltä, että Rompulla saisi olla vielä hauskempaa maalimiehellä, ja ehdotti että maalimies antaisi kädestä vain yhden herkkupalan ja laskisikin sen jälkeen herkkupurkin maahan. Näin Rompun ei tarvitsisi jännittää maalimiestä, vaan saisi syödä palkkansa rauhassa. Kuulostaa järkevältä. Maasta palkkaus olisi myös siinä mielessä järkevää, että olen ajatellut Rompusta rullakoiraa ja rullaa etsitään alhaalta. Olen koettanut saada Romppua haukkumaan metsässä, mutta Romppu ei vaan hauku millään käskystä. Rullakoira siitä siis tulee. Myös se, ettei se viihdy maalimiehellä, viittaa rullakoiraan, joka vaan käväisee maalimiehellä - haukkuilmaisussa kun koiralla pitää olla pokkaa haukkua oudostikin käyttäytyvän maalimiehen lähellä. Rompun tapa etsiä on kovin siisti ja varovainen. Enemmistöstä poiketen Romppu ei vedä kierroksille raunioilla, vaan päin vastoin rauhoittuu entisestään ja tekee hommia keskittyneesti ja järjestelmällisesti. Moni nuori koira etsii liinassa, jotta saadaan koiran vauhtia hillittyä. Romppu saa etsiä vapaana. Etsinnässä Romppu on kuitenkin reipas ja itsenäinen ja selvästi nauttii tekemästään. 

Jokaisen treenin jälkeen on makkararinki, jossa koira saa hakea vielä kaikilta maalimiehiltä herkkuja. Romppu käy jo rohkeasti poimimassa herkut käsistä. Erityisen ylpeä olen siitä, että Romppu on alkanut tarjoamaan näille "vieraille tyypeille" leluaan heitettäväksi. Superpalkkana lopuksi on ollut vielä piippaava pallo, joka ilmestyy mun taskusta, kun herkut on syöty. Näin myös minä palkkaan vielä koiran - mutta Romppu on päättänyt itsenäisesti käydä vielä palkkautumassa maalimiehillä tarjoamalla palloaan vuorotellen eri tyyppien heitettäväksi. Mun pitäskin alkaa pitää kirjaa siitä, kenelle Romppu useimmiten pallonsa kiikuttaa, niin oppisin tietämään vielä paremmin Rompun lempparimaalimiehet. Kyllä, koirilla on suosikkinsa ja inhokkinsa meistä ihmisistä ja sitä pitäisi treeneissä myös hyödyntää. 

Saimme treeneistä myös pohdintatehtävän: Mikä on koirasi lempipiilo? Jokaisella koiralla on lempipiilo ja ohjaajan pitää tietää se. Mä en vielä tiedä. Pitää tarkkailla! Paljon tämä harrastus on koiran lukemista, ja nautin sen opiskelusta. Myös muita koiria seuraamalla oppii paljon. Pelastuskoiratoiminta on aikaa vievä harrastus. Rauniotreenit kestävät yleensä 2-3 tuntia. 

Jos kiinnostuit, on tutustumiskurssi Turun seudulla juuri alkamassa: VSPK tutustumiskurssi

Pohdintaa iltalenkin lomassa

Lillillä on paljon omia juttuja. Nyt toisen koiran myötä olen oppinut, että kaikilla koirilla ei ole niin paljon näitä "juttuja", kuin Lillillä on. Tehtiin iltalenkki Lillin kanssa. Tien yli mennessä pitää kiskoa, kun joskus pentuna Lillin kanssa tuli aina juostua tien yli, niin nyt aikuisena se yrittää tehdä aina niin. (Rompun kanssa onkin sitten aina kävelty tien yli. Emäntä oppi jotakin.) Ja kun on päästy tien yli, siinä on kohta, jota pitää päästä aina haistamaan, ja siihen on tietysti kiskottava, että sitä varmasti pääsee haistamaan. Tänään tehtiin pidempi iltalenkki, mutta jos olen päättänyt kiertää vaan lyhyemmän korttelikierroksen, kiskoo Lilli aina tässä kohtaa sinne pidemmän lenkin suuntaan, kun sinne on joskus päässyt, niin aina pitäisi päästä pidemmälle lenkille. Lenkin varrella on myös pelto, jonne pitää AINA kiskoa ja yrittää päästä jotenkin vaivihkaa haistelemalla, koska emäntä on KERRAN talvella heittänyt siinä lumihangessa Lillille palloa iltalenkillä. Sinne pitää aina yrittää päästä, vaikka emännällä ei edes olisi palloa taskussa. Takaisin tullessa (huom! vielä mennessä ei kuulu tehdä näin) pitää kiskoa hiekkakentän suuntaan, koska emäntä on joskus takaisin tullessa (ei mennessä) jäänyt tokoilemaan siihen. Sitä tokoilua hiekkakentällä pitää ehdottaa joka kerta, kun on tulossa kotiinpäin kentän viertä. Tänään sitten Lillin iloksi vähän tokoiltiinkin - helppoa, sanoo Lilli, joka vaan möllötti paikallaan istumassa kun emäntä kävi kiertämässä maalin ympäri ja seuraavaksi Lilli möllötti makaamassa kun emäntä kiersi maalin ympäri, päälle pari salamannopeaa vauhdista maahanmenoa. Taskuun oli jäänyt pallo Rompun agitreeneistä, joten paras palkkakin löytyi. :) Sitten kotiovesta sisälle. Meidän kerroksessa, meidän ovea lähestyttäessä Lilli tekee näin JOKA IKINEN KERTA: ensin kuuluu kiskoa haistamaan naapurin oven alta (siellä asui joskus sisäkissoja, ja kerran kissa istui oven toisella puolen kun Lilli nuuhkaisi oven alta - tietääkseni naapurissa ei enää asu kissoja, sillä naapurikin on vaihtunut...) ja sitten seuraavaksi emännän jo avaessa ovea pitää kiskoa toiseen suuntaan tuijottamaan suuresta ikkunasta pihalle. Lillillä on tässä kohdassa peli, jossa koetellaan emännän hermoja, mikä on pisin aika, jonka voi viettää tuijottamassa ikkunasta, ennen kuin emäntä suuttuu. Voin paljastaa teille, että Lilli 5 v. on jäänyt kerran yksin käytävään, kun emäntä kyllästyi odottamaan ja pamautti oven kiinni. Nuoremmalle Lilli näin kävi aika usein, mutta silti ikkunatuijotteluajanpidennystä pitää harrastaa AINA kun ollaan tulossa sisälle. Joillakin lenkeillä Lilli tuntuu pelaavan peliä "Miten saan kuljetettua emännän vaivihkaa sinne suuntaan minne haluan." Juuri siellä suunnassa on ihania hajuja, joita voi vaivihkaa yrittää seurata. Pissahätä voi iskeä sopivasti niin, että kiskotaan ensin vähän sinne suuntaan, käydään pissalla ja kiskotaan vähän lisää sinne suuntaan... Lillillä on juttuja. On tienpätkiä, joissa kuuluu tokoilla - niissä Lilli tekee itsenäisesti seuraamista AINA. On tienpätkiä, joilla kuuluu haistella, ja Lilli pitää oikeuksistaan kiinni silloinkin kun on kiire... Tiettyihin paikkoihin kuuluu tietyt jutut. Jos jossain on saanut riehua, siellä riehutaan aina, ja jos jossain on tehty jotain temppua, sitä temppua kuuluu tehdä siellä aina.

Rompulla ei ole juttuja. Rompun juttu on namit. Jos emännällä on nameja, Romppu seuraa emäntää ja menee sinne minne emäntäkin menee. PISTE ;)


Kesällä on tehty parit jäljet ja Lilli on jonkinverran omatoimitokoillut. Romppu on käynyt raunioilla kerran viikossa ja kaksissa agilitytreeneissä keskiviikkoisin (Noora ja TSAU). Näistä olisi tarkoitus kirjoittaa jonkinlaista koontia itselle muistiin vielä...

Romppu tempaisi juoksut (ensimmäiset sellaiset) ja Nooran agilitykurssi on lopuillaan, joten jonkinlaista treenitaukoa on tulossa.

Syksyllä tulossa:

Lilli:
rally-toko kerran viikossa

Rommi:
agility jatkuu juoksujen loputtua TSAU:lla, tavoitteena jatkaa myös treenaamista Nooralla (NK-agility) myöhemmin syksyllä
pelastuskoiratoiminta: raunioryhmässä jatketaan kunnes maastokurssi alkaa, silloin jäädään tauolle - tavoitteena suorittaa maastokurssi hyväksytysti syksyllä 2012

Jäljet

Jäljet tytöille illalla 1.7.

keli: päivä oli ollut aurinkoinen, maa kuiva, juuri ennen jäljestystä satoi kevyesti
maasto: Rompulla melko tasaista, aluskasvillisuutta (mustikanvarpujen tyyppistä), yksi polun ylitys; Lillillä kumpuilevaa, muutama hyvin jyrkkä nousu, sekametsää, mustikanvarpua, sammaleista kalliota, paljasta kuivaa kalliota, polkujen ylityksiä ja polun vieressä kulkua
tuuli: vähäinen

jäljen suunta (molemmilla lähetys janalta) molemmilla OIKEALLE (Rompulla melko suora, Lillillä 3 suoraa kulmaa)

Molempien tyttöjen hännät heiluivat vinhasti, kun oltiin menossa autolta jäljelle. Molemmat tiesivät, mitä hommaa ollaan menossa tekemään, vaikka taukoa jäljestyksestä on tullut pidettyä hävettävän paljon (muut harrastukset ovat kiilanneet edelle). Rommi kulki autolta asti nenä maassa, eli jäljestysmoodi yhdityy välittömästi kun puetaan jäljestysvaljaat päälle. Lilli alkaa jäljestää vasta, kun on paikantanut jäljen kulun. Reagoi jälkeen jo tieltä selvästi, vaikka jälki kulkee syvemmällä metsässä. Lilli myös oli haistanut ensimmäisen kulman jo etukäteen ja meinasi oikaista sen (jumittui onneksi liinasta sopivasti ryteikköön, josta kutsuin uudelleen jäljelle). Eka kulma oli "sääntöjen vastaisesti" aika pian alun jälkeen, koska kallio yllätti jyrkkyydellään.

Rommi:

lähetys janalta
makupala noin joka kolmannessa jäljessä
jäljellä kaksi makupalarasiaa, joiden päällä lelu (välipalkka + loppupalkka)
jälki noin 30 min vanha

- janalähetys ei vielä onnistu, menee jäljen yli, kutsusta paluu ja jäljelle avulla
+ innoissaan, rauhallinen, haistelee paljon
- mun makuun ei tarpeeksi tarkkaa jäljestystä, nenä on tiiviisti jäljellä vain niillä kohdin joissa makupalaa, jäljestää välillä etäämpänä jäljeltä ja säntää makupalan takia takaisin jäljelle
- höpisin alussa (hyvä, hieno tyttö tms.) mutta tajusin onneksi aika pian olla hiljaa ja antaa koiran tehdä töitä ;)
- huomasin, että heti kun Romppu eksyi kauemmas jäljeltä, kutsuin sitä ja autoin, vaikka oikea tapa olisi vain seistä paikallaan ja odottaa...
+ välipalkan koira "nosti" itse
- juuri ennen loppupalkkaa eksyi jäljeltä ja kaarsi palkalle - muistin, että jostain syystä viime vuonna kävi monta kertaa ihan sama, eli eksyminen ennen loppupalkkaa - mitä teen tässä hassusti? aiheutanko sen jotenkin?
+ Romppu oli selvästi tyytyväinen suoritukseensa ja pallolla leikkiminen oli palkitsevaa (loppupalkalta löytyi pallo)
+/- Romppu kävi itsekseen jäljestämässä vielä mun jälkiä eteenpäin loppupalkalta, eli poistumisreittiä jonkin matkaa

Ideat:

Pohjatyötä pitää tehdä lisää ja se kannattaa tehdä hyvin = "peltojälkeä" pitäs jaksaa vetää jonnekin nurmikolle, palkka joka jälkeen - > LISÄÄ TARKKUUTTA!

+ innostunut jäljestäjä, muistaa selvästi homman, tekee töitä itsenäisesti (kunhan emäntä muistais olla passiivinen)


Lilli:

lähetys janalta (jälki oikealle)
kolme kulmaa (vasen, oikea, oikea)
jyrkkiä nousuja
polkujen ylityksiä ja polun vierellä kulkemista
jäljellä viisi esinettä: hanska + neljä lelua
ensimmäisen esineen alla palkkapurkki, muuten palkkapurkit emännän taskussa ja jäljellä pelkkä esine, jonka nostamalla saa palkkkarasian taskusta

+ haistoi jäljen jo kaukaa tieltä, mutta malttaa alkuseremoniat eli istuu peruasentoon ja odottaa
- jostain syystä ottaa tänään takajäljen :( - tää oli emännälle pettymys, sillä oikea suunta on ollut Lillillä aina vahva
+ alussa risteili polkuja vinottain jäljen yli, huomaa heti itse jos on "eksymässä" polulle ja hukkaamassa jäljen, kaunista työskentelyä korjausten kanssa
- ekan kulman olisi oikaissut ilman takertumista risukkoon ja mun kutsua takaisin jäljelle
+ hyvä tasainen vauhti, välillä en meinaa pysyä mukana millään (kannatti tehdä jyrkästi nousevaan maastoon jälki :D )
+ erittäin tarkkaa työtä, hukattuaan jäljen (jonka mä osaan tulkita heti, nostaa kuonoa ylemmäs) tekee aina kauniin P- kirjaimen mallisen paluun varmalle jäljelle ja tänään mä osasin hengailla niin kaukana + näin milloin hukka tuli ja pysähdyin odottamaan, että Lillillä oli oikeasti tilaa palata puhtaalle jäljelle :)) hyvä me!
+ kalliolla jäljestää yli metrin sivuun, mutta kuitenkin etsii itse jäljen / ei ole mitenkään hämillään vaan tekee työtä varmana siitä, että pian tiedän missä se menee ja tuollahan se meneekin = palaa tarkkaan jäljestämiseen suoraan jäljen päälle heti kun palataan sammaleiseen maastoon (on mahdollista, että kallion päällä tuuli painoi jäljen tuoksut yli metrin sivuun?)
+++ KAIKKI ESINEET NOUSEVAT JÄLJELTÄ :)))), vaikka tulin hyvin paljon Lillin perässä, niin näin sen reaktiot esineen kohdalla, Lilli pysähtyy ja pyynnöstä nostaa esineen (olisi mahdollista ehkä kouluttaa myös pelkkä pysähtyminen ilmaisuksi? jos ei halua Lillin koskevan esineeseen)
+ kaksi kulmaa ottaa erittäin tarkasti, tarkastaa kulmassa eri suuntiin ja valitsee oikean
- viimeisellä esineellä ennen loppupalkkaa on jo omasta mielestään "valmis" - ilmeisesti kalliolla jäljestys oli sen verran uuvuttava, että olisi halunnut lopettaa heti kun kallio vaihtui metsään - tuloksena ei oikein keskity enää viimeisellä etapilla ja ehkä jopa hukkaa jäljen :/
- tulee loppupalkalle sivusta, ei jäljeltä :P

Loppupalkkana oli molemmilla pallo - onkohan sen aiheuttama häiriö liikaa ja sotkee loppuosan jäljestyksen? Tykköisin nimenomaan, että loppupalkalle tultaisi suoraan, eikä jostain sivusta.

Ideat:

Lilli on jäljellä kone. Erittäin tarkkaa ja erittäin itsenäistä työtä (ennen lopun hukkaa). Tässä oli sopivasti haastetta Lillille, vaikka teiden ja ojien ylityksiä pitäisi saada lisää. Parasta oli, kun Lilli tarkasti toisen kulman maastoa ensin vasemmalle, pyöritti samalla itsensä liinasta risukon ympäri ja huomasi jäljen jatkuvan oikealle, ja takertui liinasta risukkoon, mutta ollessaan varma suunnasta se puski itsensä väkisin jäljelle voimalla niin, että liina antoi periksi ja rullasi risukon ympäri mukaan. :)) Lilli ei kysele multa, vaan sillä on omaa varmuutta ja tahtoa jäljellä. Ajauduttuaan ulos jäljeltä Lillin elkeet on niin selvät ja P-kirjaimen mallinen paluu niin kaunis, että on nautinto roikkua siellä perässä. :)) Lilli heilutti häntää aivan tietyllä tavalla, kun oltiin menossa jäljelle, ja se jälkihäntä heilui vielä jäljen jälkeen täällä kotipihassakin. :)) Ihan paras palkka emännälle, joka vihdoin vaivautui tekemään jälkiä.

kesä

Kuulumisia

• marras-joulukuu vietettiin treenitaukoa ja metsälenkkeiltiin paljon (mudassa) lunta odotellen...
• Lilli steriloitiin tammikuun alussa, joten Lilli on jatkanut treenitaukoa myös tammikuun, vaikka osoittaa kovasti haluja tokoiluun ja temppuiluun
• Lillille harkinnassa rally-tokokurssi
• Rommi jatkoi agilityuraansa Noora Keskievarin alkeiskurssilla - olemme tykänneet kovin, molemmat!
• Rommi osallistui myös Nadador-agilityviikonloppuun - kouluttajana Noora Keskievari
• Lilli rakastaa lunta ja vatkaa itselleen lumikypärän melkein joka lenkillä - Romppu tykkää enempi lumessa pomppimisesta
• Romppu on tarkoitus käyttää JUNnuluokassa ainakin yhdessä näyttelyssä loppukevään tai kesän aikana

Jouluna...