Blogin piti toimia treenipäiväkirjana... Rommi on ollut kesän aikana n. 10 kertaa treenaamassa raunioilla. Tässä tämän noin kymmenennen kerran muistiinpanot. :)
Rompulla on juoksut, joten emme osallistuneet alun lyhyeen toko-osuuteen ollenkaan, vaan Romppu istui sen ajan autossa. Juoksujen takia Romppu treenasi viimeisenä (kutenkin ennen treenien ohjaajan koiraa). (Huom! Tähän harrastukseen voi kuitenkin osallistua juoksuisena! ;) ) Toko-osuuden tarkoituksena on rauhoittaa koiraa ja ottaa sitä kontaktiin, sillä monelle koiralle raunioetsintä saa kierrokset pintaan ja ohjattavuus häviää. Moni koirakko harjoitteli tänään paikallaoloa, osa myös luoksetuloa ja seuraamista.
Tähän asti treenikerralla on ollut aina jokin teema, eli piilot ovat olleet jonkin teeman mukaisia. Teemana on ollut mm. kaivot, tunnelit, hökkelirakennelmat (= koira joutuu menemään kokonaan johonkin sisälle), roskikset (kansi raollaan, ei vielä kokonaan kiinni) jne. Mukana joka kerta myös helppoja avopiiloja (= maalimiehen luo pääsee helposti suoraan, esim. seinämän takana). Nyt kun koiralle ovat erilaiset piilotyypit tuttuja, pääsimme itse suunnittelemaan treenejä.
Saimme tehtäväksi miettiä kaksi piiloa, jotka ovat koiralle vaikeita ja kolme piiloa, jotka ovat koiralle helppoja. Rommille keksin neljäkin vaikeaa juttua: 1. piilot, joihin joutuu menemään liuskaa pitkin alaspäin (maalimies on syvällä alhaalla) 2. roskikset 3. tunneli 4. "kasa", joka on matala rakennelma betonilevyjä, n. metrin koholla maan pinnasta, levyjen välissä on aukkoja (koira joutuu yleensä kiipeilemään kasan päällä ja tulemaan piiloon täysin ylhäältä tai ryömien kasan sivussa olevasta aukosta, jonka koira joutuu itse etsimään kiertämällä saatuaan hajun kasan päältä). Näistä valitsin treeniin nrot 1. ja 2., sillä kohtia 3. ja 4. on treenattu lähiaikoina. Tunnelin halusin mukaan kuitenkin helppona piilona niin, että maalimies on aivan tunnelin suulla betonilevyn alla, eli tavallaan tunnelissa, mutta helposti saatavilla. (Tämä piilo osoittautuikin sitten todella helpoksi, eli tunnelin suita Romppu ei arastele, vaikka keskellä pimeää tunnelia mutkan takana oleva maalimies oli lähes mahdoton tehtävä. Etenee kyllä suoraa tunnelia, mutta jännittää maan alla menemistä kulman taakse jatkuvaan aivan pimeään tunneliin, jossa V mallinen pohja - alkuosa tunnelista on pyöreä.) Muita helppoja piiloja olivat muurin kyljessä olevat aukot, joista käskin valita yhden (muuri on korkea kapea este, joka koiran on suoritettava soveltuvuuskokeessa - tätäkin pitää vielä harjoitella - muuri on tavallaan yhdistelmä agilityn puomia ja A:ta, portaita ja kanatikkaita, paljon korkeampi kuin agiesteet, tosin - ja koiran ohjaaja joutuu myös suorittamaan kokeessa muurin ja tunnelin, joten ahtaanpaikan- tai korkeanpaikankammoa ei kannata potea) ja tavallinen avopiilo.
Aika hyvin osasin arvata ne Rompulle vaikeat jutut. Alaspäin menemistä jännittää aika paljon ja joutui keräämään itseään ja yrittämään uudestaan. Meni kuitenkin maalimiehelle asti. Roskis taisi olla Rompulle helpompi kuin luulin. Rommi on äitinsä tapaan erittäin helposti luettava koira - etenkin tässä lyhyessä tukassa - sen koko olemus muuttuu täysin, kun se saa hajun maalimiehestä. Katse kääntyy, korvat nousee, askellus tihentyy ja Romppu muuttuu tarkkaavaiseksi. Romppu etsii kyllä tosi sitkeästi hajun saatuaan ja jaksaa kiertää ja tarkentaa. Mun homma siinä kohtaa on olla huomaamaton ja pysyä tarpeeksi etäällä. Rompun tarvitsee saada tehdä hommat itse. Maalimiehellä Romppua edelleen jännittää, ja joskus saattaa jopa hiipiä maalimiehen luo. Siinä mua on kannustettu menemään itse Rompun viereen tueksi. Kun herkut loppuu, on tärkeä ottaa kontakti koiraan. Jossain vaiheessa alkukesästä Romppu päätti tässä kohtaa ryhtyä itsenäiseksi ja lähteä etsimään jo seuraavaa tyyppiä, ennen kuin maalimies on saanut kömmittyä ylös. Nykyään otankin Rompun tässä kontaktiin ja kiinni sen valjaista. Rommi on tottunut tosi hyvin esille kömpiviin maalimiehiin. Aluksi saattoi säpsähtää tai säikähtää tyyliin: "Herranjestas mikä sieltä möyrii esille!", vaikka oli juuri itse maalimiehen löytänyt. Nyt Rompulle on selvästi selvinnyt homman idea, ja sen keskittyminen on tässä kohtaa jo etsinnän jatkamisessa - luvalla. ;)
Tämänpäiväinen ohjaaja oli sitä mieltä, että Rompulla saisi olla vielä hauskempaa maalimiehellä, ja ehdotti että maalimies antaisi kädestä vain yhden herkkupalan ja laskisikin sen jälkeen herkkupurkin maahan. Näin Rompun ei tarvitsisi jännittää maalimiestä, vaan saisi syödä palkkansa rauhassa. Kuulostaa järkevältä. Maasta palkkaus olisi myös siinä mielessä järkevää, että olen ajatellut Rompusta rullakoiraa ja rullaa etsitään alhaalta. Olen koettanut saada Romppua haukkumaan metsässä, mutta Romppu ei vaan hauku millään käskystä. Rullakoira siitä siis tulee. Myös se, ettei se viihdy maalimiehellä, viittaa rullakoiraan, joka vaan käväisee maalimiehellä - haukkuilmaisussa kun koiralla pitää olla pokkaa haukkua oudostikin käyttäytyvän maalimiehen lähellä. Rompun tapa etsiä on kovin siisti ja varovainen. Enemmistöstä poiketen Romppu ei vedä kierroksille raunioilla, vaan päin vastoin rauhoittuu entisestään ja tekee hommia keskittyneesti ja järjestelmällisesti. Moni nuori koira etsii liinassa, jotta saadaan koiran vauhtia hillittyä. Romppu saa etsiä vapaana. Etsinnässä Romppu on kuitenkin reipas ja itsenäinen ja selvästi nauttii tekemästään.
Jokaisen treenin jälkeen on makkararinki, jossa koira saa hakea vielä kaikilta maalimiehiltä herkkuja. Romppu käy jo rohkeasti poimimassa herkut käsistä. Erityisen ylpeä olen siitä, että Romppu on alkanut tarjoamaan näille "vieraille tyypeille" leluaan heitettäväksi. Superpalkkana lopuksi on ollut vielä piippaava pallo, joka ilmestyy mun taskusta, kun herkut on syöty. Näin myös minä palkkaan vielä koiran - mutta Romppu on päättänyt itsenäisesti käydä vielä palkkautumassa maalimiehillä tarjoamalla palloaan vuorotellen eri tyyppien heitettäväksi. Mun pitäskin alkaa pitää kirjaa siitä, kenelle Romppu useimmiten pallonsa kiikuttaa, niin oppisin tietämään vielä paremmin Rompun lempparimaalimiehet. Kyllä, koirilla on suosikkinsa ja inhokkinsa meistä ihmisistä ja sitä pitäisi treeneissä myös hyödyntää.
Saimme treeneistä myös pohdintatehtävän: Mikä on koirasi lempipiilo? Jokaisella koiralla on lempipiilo ja ohjaajan pitää tietää se. Mä en vielä tiedä. Pitää tarkkailla! Paljon tämä harrastus on koiran lukemista, ja nautin sen opiskelusta. Myös muita koiria seuraamalla oppii paljon. Pelastuskoiratoiminta on aikaa vievä harrastus. Rauniotreenit kestävät yleensä 2-3 tuntia.
Jos kiinnostuit, on tutustumiskurssi Turun seudulla juuri alkamassa: VSPK tutustumiskurssi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti