2017 paketissa

Tinto on käynyt alkeita agilitystä (Salon koirahalli) ja tokosta (L-SSK).
Agilityä ja rally-tokoa on treenattu itsekseen.
Tinto peri Rommin paikan hakuryhmässä (TKK).

Rommi jatkaa rallattelua agilityssä sen mitä selkä kestää.
Rally-tokon päätin jättää pois, koska rally-tokotreenien jälkeen Rommi repi aina kotona tassujaan. Sen pääkoppa ei kestä rally-tokoa. Hakutreeneistäkin Rommi joutui luopumaan, kun Tinto vei treenipaikan. Kerran syksyllä pääsi hakuilemaan, tykkää kyllä ja muistaa.

Lilli on jatkanut rally-tokotreeneissä ja sai omia syksyn rally-tokotreenit Paulalla itselleen. Lilli kisaisi jo mestarissa, mutta emäntä on möhlinyt kaksi kisaa, joista olisi tullut tulos... (Ylimääräinen askel + tuomari ei nähnyt eikä kuullut uusimisilmoitusta.)

2018

Tinto aloittaa agilityn viikkoryhmässä TSAU:lla. Tokoa ja rally-tokoa toiveissa Tintti-miehelle myös. Ja tottista pitäisi alkaa keväällä vääntää, sillä hakutreenit jatkuvat myös. Joskos ensi keväänä otettaisi se jälki myös ohjelmaan..?

Rommi jatkaa agia niin kauan kuin terveys antaa myöden. Rommille olen lupaillut eläkelajiksi mejää, mutta sekin on yhä vaan aloittamatta...

Lillille rally-tokoa ja agihallissa rallattelua. Ajatuksena mamman aktivointi. Pitää muistaa järjestää mammalle myös lepopäiviä... Ehkä nyt pyhästi lupaan, että EI joka ilta jotain. Harrastuksiin niin helposti hurahtaa kaikki illat ja vapaat. :D

Nykyään emäntä myös kouluttaa, agilityä ja rally-tokoa. Päätin jatkaa kolmen ryhmän kouluttamista vuonna 2018. Pyhästi aina lupaan karsia kaikkea, mutta lopputulos on se, että olen rohmunnut kaikkea lisää. ;)

Mitään varsinaisia tavoitteita en vuodelle 2018 aseta. Meidän tavoitteena on pitää hauskaa. :)

2017 puuhia

Nyt ei kaivella menneitä, vaan keskitytään tulevaan.

Laumaan liittyi joululomalla uusi jäsen, Tinto (Pacoritas Escamilo).

Tinto on aloittanut hömppäämällä agilitykentällä. Putkiin hän on sukeltanut itsenäisesti ja isojen tyttöjen perässä juosten. Näyttäisi siltä, että mulla onkin jo 4kk ikäinen putkihullu koira. :D On harjoiteltu myös siivekkeiden välistä juoksemista ja luvalla lelulle säntäämistä.

Tinto on käynyt pari kertaa myös hakutreeneissä, syömässä nannaa ihmisiltä ja retuuttamassa leluja ihmisten kanssa. Taitaa tulla hänestä lelulla palkattava kaveri. Kaikki lelut on kivoja.

Rommi jatkaa treenaamista ja kisaamista agilityssä. Traumaperäinen selkäkremppa näyttää parantuneen, mutta on emännällä vielä tuoreessa muistissa, joten hurjin agilityura on takana ja painotus on koiran aktivoimisessa. Tehdään tätä niin kauan kuin voidaan, koska se on Rommin ykkösjuttu.

Rommi käy myös hakutreeneissä, mutta tässäkin lajissa katse on jo tulevaisuudessa ja Tintossa. Hänelle haaveilen myös koesuorituksia. Rommille haku on aktivointia ja emäntä oppii jatkuvasti itse lisää lajista. Rommin räjähtävä luonne on tähän lajiin aika haasteellinen ja vaatisi todella paljon aikaa kouluttaa kaikki suoritukset (tottis, esineruutu, haku) valmiiksi asti.

Rommi jatkaa rally-tokon treenaamista ja kisaamista, tavoitteena RTK2, johon hänen virallinen rally-tokouransa impulsiivisena ja terävänä koirana sitten loppuukin. Oikeen puolen jutut sujuisi hyvin, mutta niitä ei päästä koskaan kisoissa näyttämään, kun ei kestetä toista koiraa samaan aikaan kentällä. Hauskaa hömpöttelyä omaksi iloksi siis jatkossa!

Lillin kanssa jatkamme myös rally-tokoa ja tulosten jahtaamista kisoista, tavoitteena saada mammalle vielä joskus se RTK3. :) Lilli saa höntsäillä agilitykentälläkin Rommin treenien jälkeen. Pallo on Lillin juttu, ja sitä viskotaan kentillä ja metsissä, niin kauan kuin voidaan.

Kuvassa Tintti-mies, tulevaisuuden toivo.

Perinteinen kerran vuodessa -päivitys

Miten meni noin omasta mielestä?

Lilli treenasi rally-tokoa ja hömppäili agilitykentällä Rommin treenien jälkeen. Rommi treenasi agilityä, aloitti rally-tokokurssilla, jatkoi pelastuskoirailua - hakua metsässä ja rullatreeniä - ja pääsi kokeilemaan mejääkin, joka on ihan Rommin laji ja sitä pitäisi tarjota sille useamminkin. 

Lilli ja rally

Lillille ei saatu useammista kisoista huolimatta sitä tulosta rallyn VOI-luokasta. Treenit sujuu hyvin, mutta kisoissa emäntä jännittää ja koira reagoi siihen. Emännän pitäisi lakata jännittämästä, sillä emäntä pilaa koiran suorituksen kisoissa. Helpommin sanottu kuin tehty. Kisoissa on ollut kyllä osittaisia onnistumisiakin, mm. käytösruutu on onnistunut kisoissa ilman asennon vaihtoa. Alettiin treenaamaan pidempää aikaa kuin 2 min ja se on ollut avain saada kisasuorituskin sujumaan (joka on oikeasti aina pidempi kuin se 2 min, josta aikaa mitataan). Nyt ollaan kisatauolla ja katsotaan, koska taas seuraaviin kisoihin... Omalle jännittämiselle pitäisi oikeasti tehdä jotain. 

Lilli ja agility

Iloista hömpsäämistä on ollut. Lilli nauttii, kun pääsee tekemään. Sen tekeminen on ihan erilaista kuin Rommin. Lilli pohtii, harkitsee ja tekemisen jälkeen selvästi mietiskelee. Kun se on saanut palkkapallonsa, se käy vielä selvästi ajattelemassa, mitä teki - käy tuijottelemassa tekemiään esteitä tai tekee ne palkka suussa vielä kerran. Vaikka Lillillä ei tässä lajissa olekaan tulostavoitteita, tehtiin Lillin kanssa epävirallisia tuloksiakin. Oman firman seuramestaruuskisoista medi mölli 2. palkinto JA veteraanikoira 3. palkinto. Nyt vaan sitten pitää pohtia, voiko veteraanikoiran kanssa aloittaa agilityn... Hömppäämällä mennään. Verkkokepeillä on treenattu joululomalla pariin otteeseen. Muut esteet Lillillä alkaa ollakin jo mitenkuten kasassa, mutta kepit pitää oppia menemään. Kontakteja en taida opettaakaan, hidastetaan sitten vaan. Lillin kanssa mennään agilityä ihan puhtaasta menemisen ilosta. 

Lilli ja arkielo

Lillin kanssa arkielämä on helppoa. Tapansa mukaan hän haukkuu herkästi näkemilleen liikkuville asioille, se on oikeastaan ainut Lillin pahe. Ja hän tosiaan vaan haukkuu. Hän myös tottelee emäntää, jos emäntä jotain sanoo. Lillin kanssa on helppoa. Lillin kanssa voisi pysähdellä lenkillä rapsuteltavaksi - Rommin kanssa ei voi. Lilli on saanut kotihiekkatiellään tänä vuonna kehut: "Onpa hyvin koulutettu koira!" Kummasti emännän koulutustaidot sitten heittävätkin toiseen laitaan, kun Rommin kanssa liikutaan... mutta näillä mennään. Lillin mielestä kaikki vieraat ovat potentiaalisia pallonheittäjiä. Palloa onkin heitelty ahkeraan - huolimatta siitä, että tennarit ovat kyllä selvästi kuluttaneet Lillin hampaita. Hammasremppaa lukuunottamatta on oltu terveenä ja Lilli on ollut nyt ensimmäisenä veteraanivuonnaan selvästi elämänsä kunnossa. Hän on alkanut loikkia metsälenkeillä alas kallioilta (joskus odotti vaan, että emäntä nostaa pahoista paikoista). Emäntää joskus jo vähän hirvittää, mimmoista menoa mammakoira menee... Vanhuus jo tavallaan vähän näkyykin, harrastuksista Lilli väsyy ja nukkuu niiden jälkeen kuorsaten. Puuhailupäivän jälkeen mammakoira on ihan tyytyväinen lepopäivästä. Joka päivä ei tarvii mennä sata lasissa. Saaressa asuminen on Lillin mielestä ihan ykkösjuttu, koska Lilli rakastaa uimista. Kesä - ja kevät ja syksykin - menee tytöillä uiden. 

Rommi ja rally

Luit oikein, Rommi on aloittanut rally-tokokurssilla! Vois kuvitella, että rallaaminen on Rommin laji, mutta kun siinä pitäisi myös keskittyä... Keskittyminen ja odottaminen eivät ole yhtään Rommin laji. Totta puhuen, rally-toko on tehnyt Rommille tosi hyvää. Jo parin rally-tokotreenikerran jälkeen loppui emännän näykkiminen agilitykentällä, kun siirrytään paikasta toiseen (esim. sen jälkeen kun emäntä on mokannut ja otetaan jotain kohtaa uudestaan, on Rommilta tullut näykkäämispalautetta aiemmin välittömästi). Rommi on tajunnut, että emännän vierellä voi kulkea ihan nätistikin. Vaikka älämölö ja mökä on rallykurssilla edelleen usein aikamoista, on Rommi oppinut edes vähän keskittymään ja edes välillä tekemään töitä ilman jatkuvaa ääntelyä. Rallytokokurssin tulos näkyy ehkä eniten siinä, että alkoi aglitykentän laidalla tarjoamaan itse odottamista hiljaa (ilman karjumista). Muutenkin saattaa tarjota "tekemiseksi" rauhoittumista, mikä on jokseenkin ennen kuulumatonta. Toisaalta esim. Rommin peruutus sai rally-tokokurssilla lisänimen "roskisauto", koska peruuttaessa on vaan ihan pakko äännellä! Yleensä kaverin eka rata menee häsläykseksi. Vimpalla radalla jaksaa sitten jo keskittyä ja mennä ihan hiljaankin. Rally-tokossa Lillin ja Rommin erilaisuus näkyy räikeimmin. Lilliä pitää innostaa ja kannustaa - Rommia ei saa yhtään innostaa tai kannustaa, se lähtee muuten lentoon. Lilli helposti jättäytyy ja matelee - Rommi edistää, kiihtyy ja nostaa kierroksia pienestäkin. Rommi on myös todella terävä. Saattaa yrittää hetkessä vetää kentän laidalla olevia koiria pataan. Lilli taas jännittää muita koiria niin, että joskus jopa piiloutuu emännän taakse, kun toinen koira on radalla. Lilli saattaa radalla liikkeen aikana väistää reunalla olevaa koiraa varmuuden vuoksi, jolloin liike menee sen takia mönkään. Rommi lukee rally-tokossakin emännän ohjausta piirun tarkkaan, etenkin rintamalinjaa. Se ei saa olla vähääkään vinossa, muuten koira on vinossa emännän takana taikka edellä. Lilli ei moisista välitä, mutta Rommi lukee ja korjaa asentonsa ihan sadasosasekunneissa. Agissa aika ihana ominaisuus, mutta rallyssä pitää kuulkaas keskittyä, että kulkee itse koko ajan suorassa. Rommi on kyllä tosi liikkis, kun se on vaan ihan superinnoissaan kaikesta mitä tehdään. Tavallaan sillä on maailman paras asenne, kun se on rally-tokostakin niin fiiliksissä, ettei meinaa millään pöksyissään pysyä, kun ollaan treenihallille menossa. Rommin kanssa on siis kiitollista treenata mitä vaan. Sille käy kaikki. Asenteella!

Rommi ja tottis

Tätä on päästy tekemään ihan liian vähän. Tottis oli keväällä jonkin muun kurssin kanssa samaan aikaan... Syksyllä kentälle päästiin pari kertaa. Ne muutamatkin kerrat tekivät hyvää, joten tähän pitäisi kyllä panostaa. Raisio on meistä vähän kaukana, joten fiksu ehkä etsisi treenimahdollisuuksia lähempää. 

Rommi ja agility

TA-ryhmässä treenaaminen on ollut meidän kehitykselle kuin lottovoitto. Juuri sopivan tasoista treeniä meille, niin että kehittymistä tapahtuu ja joutuu pinnistelemään, mutta ei ole ylivoimaista. Lähdössä istuminen ei onnistu edelleenkään, kun koira on kierroksilla ja haluaa radalle. On kierretty tämä nyt niin, että Rommi jää seisomaan. Pönöttäminen on helpompaa kuin istuminen. Pientä hiipimisongelmaa tosin esiintyy... mutta suuren suuri tavoite täyttyi ja päästiin juhannuksena aloittamaan kisaaminen! Evelle iso kiitos kaikesta kontaktien ja keppien kanssa tehdystä työstä ja neuvoista. Kisoissa se näkyy. Etenkin koiran pysäyttäminen kontakteille on ollut hitaalle emännälle korvaamaton asia... mutta ehkäpä tässä uuden vuoden lupauksena pitäisi luvata nostaa omaa kuntoa ja ottaa taas juoksutreenit tavaksi. Koutsi on todennut moneen otteeseen, ettei tässä nyt auta mikään muu, kuin se, että ohjaajan pitäisi juosta lujempaa. Tulostavoitteita agilityyn ei ollut, mutta Rommipa keräsi vuoden viimeisistä kisoista sitten niitäkin.

Hattutemppu 12.12.2015

A agilityrata (tuom. Anders Virtanen), medi1, RV 0, aika -9,33 -> 2.sija, LUVA

(B agilityrata (tuom. Anne Viitanen), medi1 HYL)

C hyppyrata (tuom. Anders Virtanen), medi1, RV 0, aika -11,60 -> 3.sija, LUVA

D agilityrata (tuom. Anne Viitanen) medi1, RV 0, aika -10,57 -> 2.sija, SERT

Rommi ja pelastuskoiratoiminta

Treenit sisälsivät lähinnä rulla(ilmaisu)treeniä, joka siirrettiin pikkuhiljaa polulta metsän puolelle. Satunnaisesti Rommi pääsi myös oikeasti etsimäänkin suorapalkalla ilman rullaa. Rulla vaatii vielä paljon työtä, mutta eteni kivasti. Otettiin talveksi 2015-2016 pelastuskoiratoiminnasta ensimmäistä kertaa tauko, eli ei otettu yhtään ryhmäpaikkaa uudessa ryhmäjaossa. Joskus on treenattu kahdellakin ryhmäpaikalla. Tauko pelastuskoiratoiminnasta näkyi siinä, että jaksoin kahdet agilitytreenit viikossa, ja on edetty agilityssä huimasti. Saatiin myös ensimmäiset kisatulokset agilitystä nyt kun pelastuskoirailu on tauolla. Emännän sydäntä kyllä välillä viiltää, kun Rommi itkee hakukamppeidensa taikka rullien perään eteisessä... että kyllä hän näihinkin treeneihin kovasti edelleen haluaisi. Agility taitaa olla sitten kuitenkin meidän ykköslaji, ainakin tällä hetkellä. Ja yhteen lajiin panostaminen kannattaa. Pelastuskoirailu vaatii ihan hirmuisasti aikaa - ja sekin vaatisi ne kahdet treenit viikossa, jotta homma etenee. Luultavasti palaamme tämänkin lajin pariin vielä, mutta nyt väliaikaisesti tauolla. Jälkeä on tehty molemmille tytöille hävettävän vähän. Skarppaamisen paikka! Sitä kun voi treeniä itsekseenkin - vaikka Rommille kyllä ehdottomasti vieraiden tekemiä jälkiä kaipailtaisi. Rommi oli mukana myös erillisellä pelastusjälkikurssilla, ja kyllä siitä jälkikoirankin saa, vaikka ensisijaisesti ilmavainuinen onkin. Esineistä ottaa helposti ilmavainua ja se sotkee jäljestämisen tarkkuutta helposti ennen esinettä - ehdottomasti siis jälkitreeniä myötätuuleen vielä tässä vaiheessa. Rommille haku on kyllä ominaisempaa kuin ihmisjälki.

Rommi ja mejä

Rommi pääsi kokeilemaan myös mejää, ja se on ihan Rommin laji. Jälki siis yhtäkkiä onkin TODELLA kiinnostava, jos siinä on verta. Rommilla on metsästykoirageenejä. Lillis on enempi paimenkoiratyyppinen ja sitä häiritsee, jos jäljellä on verta. Lilli jäljestää verijälkeä sivusta, eikä se oo Lillin juttu. Mutta Rommin juttu tämä on. Voisi siis ottaa vuodelle 2016 tavoitteeksi, että Rommi pääsee tätäkin lajia treenaamaan vielä uudestaan. Ainut haaste meillä on se, että loppupalkkana olevan koiven Rommi söisi, eikä sitä saisi palastella... 

Rommi ja arki

Terävyys tuo Rommin arkeen haastetta. Rommi mielellään vahtii omaa pihaa ja autoa. Ja kun hän vahtii, hän vahtii asenteella ja tosissaan. Kenelläkään ei ole hänen alueelleen mitään asiaa. Rivimökin pihassa on treenattu ahkerasti naapureiden katselemista, niin että naapurin vilkaisusta (ilman mitään ääniefektejä) saa aina palkkaa. Positiivinen vahvistaminen toimii. Joskus Rommin kanssa kulkeminen on ihan helppoa, ja lähinaapurit ovatkin Rommin mielestä jo ihan jees (niin että ohi voidaan kulkea ilman älämölöä). Mutta jos kotitiellä kulkeekin joku vieraampi pappa, niin Rommi nostaa kyllä metelin. Muuten kaupunkiasumista rakastava koira on sopeutunut ihmeen hyvin maalle. Rommi tykkäisi kipittää rappusia ja tavallaan sen sosiaalistamiseksi jatkuva ihmisvilinän näkeminen olisi hyvästä. Lillis taas nautii maaseudun rauhasta. Liukkaat portaat eivät ole Lillin lempparijuttuja, vaikka hän niitä kyllä käskystä kiltisti kulkeekin. Enemmän pitäisi etenkin tuon mustan otuksen kanssa näyttää naamaansa kaupungilla, nyt kun asutaan selvästi maaseudulla, jossa enimmäkseen ei tapahdu mitään. Täällä sielu lepää. Alkuvuosi olikin ainaista ajoa koiraharrastusten (Rommin lähinnä) perässä sinne ja tänne. Loppuvuodesta tuli oikeastaan pakosta jakso, jolloin oli rauhoituttava ja levättävä. Silloin tajusin, että aikaa pitää järjestää ihan kotoiluunkin. Vapaapäiviä on oltava. Rommi on kasvanut. Se kestää jo toimeettomuuttakin. Sen kanssa ei tarvitse juosta ihan joka päivä. Joskus se oikeasti meni pitkin seiniä, jos oli yksikin päivä ilman treenejä. Heitteli puruluita pitkin seiniä ja karjui. Nyt on sekin ihme nähty, että Rommi lepää. Rommi, kohta 5 v. on vihdoin aikuinen. Fiksua siitä tuskin koskaan tulee, ainainen riiviö se on. Harrastusten osalta olen loppuvuodesta tajunnut, että vähemmän on enemmän - mutta kun mistään en malttaisi karsia... 

(Tavoitteet vuodelle 2016 lisättäkööt myöhemmin.)

Tavoitteet vuodelle 2015

Lilli, rally-toko

- tavoitteena saada tulos VOI-luokasta
- tavoitteena säilyttää iloisuus ja "mennään vaan treenaamaan" -asenne kisoissa
- kierretään kisoissa myös saamassa kokemuksia eri halleista, koirista, ympäristöistä yleensä
- treeneissä tutussa hallissa Lilli osaa ottaa jo rennosti - siellä päätavoite tällä hetkellä käytösruudun treenaaminen (2 min paikallaolo ilman asennon vaihtamista)

Lilli, agility

- iloinen hömpsääminen
- harkitsen, josko treenaisin mammakoiralle kontaktit ja kepit kuntoon... mammakoirakin voisi joskus kisata, vaikkei oikeastaan harrastakaan agilityä
- mammakoira opettaa emännän ohjaamaan, sillä Lilliä pitää ohjata - Rommi arvaa ohjauksen hippusestakin ja emäntä on alkanut kovasti luistamaan ohjauksista - Lillillä on täkeä tehtävä opettaa emännälle tarkempaa ohjausta, josta myös Rommi hyötyisi

Rommi, rally-toko

- kyllä, härkää sarvista ja Rommi on uuden vuoden kunniaksi aloittanut rally-tokokurssilla!
- rally-tokokurssilla treenaamme malttia ja keskittymistä ja... (ensimmäisellä kurssikerralla Rommi häselsi tauotta koko tunnin ja noin 5 min ennen kurssikerran loppua se oli ihan loppu ja keskittyi tekemiseen ilman häsellystä ihan hetkisen)
- tältä kurssilta on tarkoitus hakea vähän pohjaa tottikseen
- tavoitteena harjoitella emännän kanssa treenaamista ihan rauhalliseen tahtiin, eikä aina sata lasissa

Rommi, tottis

- toivottavasti saadaan TKK:n tottis mahtumaan tänä vuonna treenikalenteriin jo keväällä - kesällä sitten viimeistään raivataan sille tilaa
- toisten koirien sietäminen treenaten aina vähän lähempänä niitä on se iso tavoite
- sosiaalisuuden ja käsittelyn treenaaminen vielä lisää

Rommi, agility

- LÄHTÖ KUNTOON!!!
- kisaamaan heti kun lähtö on kunnossa - mutta ei ennen

Rommi, pelastuskoiratoiminta

- iso haave on toteutunut, rullailmaisutreenit ovat siirtyneet metsän puolelle (mielellään ensin kentällä pari toistoa, sitten metsässä helppoa treeniä)
- rullailmaisun treenaaminen on the juttu - varsinainen etsintä on sivuroolissa, kunnes ilmaisu on valmis - mutta etsintääkin pitäisi ehtiä treeniä suorapalkalla aina välillä
- Rommi on itsenäinen etsijä ja sitä on helppo lukea, rohkeutta metsässä on tullut lisää ja vieraammatkin maalimiehet on olleet nyt ok

- haku metsässä ja rullatreenit siellä on ollut nyt treenin alla, mutta pitäisi treeniä myös
- JÄLKEÄ - joka on ollut kokonaan tauolla luvattoman kauan, esineiden ilmaisu siellä pääosassa tällä hetkellä (maahanmeno esineellä treenin alla)
- ehkä myös raunioille taas kesällä..? ...vaiko jälkiryhmäänkin jos sellainen tulee? Tavoitteena rohmuta kesäksi kaksi treeniryhmäpaikkaa, jos vaan saadaan. Tällä hetkellä (talvi/kevät) ollaan mukana vaan yhdessä treeniryhmässä. Haku metsässä on ehkäpä kuitenkin meillä se päätavoite, muut lajit "kakkoslajeina". Rommi on ensisijaisesti ilmavainuinen hakukoira.

Molemmille

- jälkitreeniä!

Rommille suunnitteilla ehkäpä myös mejää...

Positiivisen palautteen päivä

Rommi Niinun kurssilla (TSAU):
- lähtöongelmaan saatiin paljon vinkkejä, mm. harjoitella nenäkosketusta käteen ja pyytää sitä koiralta ennen lähtöä
- koiran fokus pitäisi saada esteelle kuitenkin jo lähdössä, joten niiden blokkaaminen ei ole hyvä idea
- Rommi pitäisi opettaa istumaan vierellä, nyt se pyrkii kovasti istumaan kasvokkain - jää vinoon
- tänään oltiin häiriökestäviä radalla, aidan vierellä kulkevat koirat eivät haitanneet
- Rommi palkkautui järkevästi kumisella lelulla ja sitä se ei saa rikki tai syötyä - treenikaverilta tuli noottia, etten palkkaa kunnolla koiraani, viskon vaan lelun
- sama palaute Niinulta kuin omalta koutsita (TA-ryhmässä): liiku enemmän, ohjaa räväkämmin
- OLE KUIN KOIRASI! Samaa asennetta emäntään!
- Rommi on taitava ja se oikeasti lukee mun ohjauksia - korjaa vauhdista, kunhan vaan kerron, minne.

Läksyksi saatiin harjoitella Rommin kanssa agilityhallilla olemista. Palkkaa sitä siitä, että se vaan on. Ei tarvitse tehdä mitään. Auttaa kuulemma myös lähdössä.

Lähdössä Rommi ei enää paineistu siitä, että joku pitää siitä kiinni. On me siis edistyttykin tässä asiassa jo paljon. Kisaamaan ei kuitenkaan mennä ennen kuin lähtö on varma.

Positiivisen palautteen päivä rally-tokokurssilla. Kurssikavereilta saadut palautteet:

Rommi:

- innokas iloinen koira ja ohjaaja Hymiö smile

- koirasta näkyy ilo Hymiö smile
- tykkää tekemisestä
- koira ihanan innostunut
- vauhdikas, iloinen meno
- kontakti
- olette nopeita oppimaan Paulan neuvoista
- hienoa osaamista remmin kanssa (itse tulee aina sählättyä kun koira remmissä)
- käyttää takapäätään hienosti täyskäännöksessä vasemmalle
- koiran innokkuus ja halu tekemiseen
- ohjaajan rauhallisuus

Lilli:

- hienosti menee vaikka tassu on kipeä

- iloinen ja energinen työskentely

- iloisen näköistä menoa
- iloinen selkeä ohjaus
- koira hyvin kontaktissa
- hyväntuulista yhteistyötä
- taitavaa menoa
- hieno käännös
- hienoja käännöksiä
- koira keskittyy hyvin ohjaajaan
- koira näyttää ihan tohkealta -> totiselta "keskityn täysillä" mennessänne radalla
- kehut ihanasti koiraa
- ohjaaja kehuu koiraa kivasti koko ajan

Lilli on telonut varpaansa kovassa hangessa pallon perässä juostessaan. Tekemisen intoa löytyy mammakoirasta silti. Metsässä ei heitelty palloa, Lilli sai vain kantaa - ja on tietysti kovin iloinen ja tyytyväinen kaikesta, niin kuin mammakoira yleensä. Välillä meinaa tosin ihan unohtua, että tassu on kipeä... 

Rommi-aksaa

Istumisen kanssa on käyty taistelua. Romppu on päättänyt, että istuu kerran ja sen jälkeen ei enää... Ja tässä vähän listaa, mitä sille asialle on tehty:

- treeneissä helpotetut istumiset vain vieressä tai ei ollenkaan
- kotona leikitty lelulla niin, että lelu lentää kun persus on maassa - jos persus ei mene maahan, lelu ei lennä, vaan emäntä alkaa puuhaamaan jotain muuta
- istumisia lenkeilläkin ja superpalkka heti kun pylly osuu maahan

Olen tässä päätellyt, että istumattomuus liittyy jotenkin vireeseen ja ylivirittymiseen ennen radalle menoa. Joku oli ohjeistanut tuttuani olemaan riehuttamatta koiraa ennen agilitytreeneihin menoa, ja tajusin, että olen tehnyt saman virheen. Lilliä kun pitää aina vähän innostaa ja riehuttaa ennen treeniä, niin Rompulle se ei sitten sovi ollenkaan. Tänään epiksissä puhuin rauhoittavasti, eikä leikitty lelulla hulluna ennen treenejä. Pylly meni maahan lähdössä - lähetin mun vierestä. Tästä sitten pikkuhiljaa eteenpäin. En vaan saa hetsata Romppua ihan hulluille kierroksille ennen treenejä, kun ei se sellaista tarvitse. Irtoaa kyllä taatusti.

Kennelpäivillä treeni meni ihan kökösti. Sain kyllä hyvät vinkit takaaleikkaukseen, jota tulen todella tarvitsemaan - ja tajusin, etten osaa tekniikoita, ja niitä olisi syytä harjoitella. Romppu taitaa hakea esteitä enemmän kuin tulla mun ohjauksiin... Joten kieputteluja ois syytä harrastaa jo nyt, eikä vaan posottaa suoria ratoja. Kennelpäivillä Rommista pidettiin monta kertaa kiinni (kun ei pysy lähdössä) ja luulen, että se otti kiinnipidosta niin paljon painetta, että posotti sen takia vaan suoraan - sillä emme olleet kennelpäivillä mielestäni tasollamme. Lisäksi olin itse ihan puoli paniikissa niistä treeneistä. En vaan kestä, että siellä on ihmisiä katsomassa, joilta olemme saaneet osaksemme aika rankkaa kritiikkiä. Se vaikuttaa mun suoritukseen, vaikka ei saisi vaikuttaa. Onneksi tänään epiksissä pystyin menemään radalle "nää on vaan treenit" -mielentilassa. Niin mun pitäs mennä aina kaikkialle. Kokeilemaan, treenaamaan.

Edistystä epiksissä on mielestäni myös se, että eka rata meni paremmin kuin toinen. Tyypillistä kun on ollut sössiä aina se eka rata. Nyt ei tullut ekalla radalla yhtään ohjausvirhettä. Olin vaan niin niin paljon myöhässä, enkä siksi ohjaamassa siellä missä piti. Pyörimisistä tuli virheitä. Toka radalla yksi väärä putki, mutta mulla ei tainnut olla ohjausta hypylle lainkaan siinä kohtaan, joten itseäni saan kiittää.

Miten jatketaan tästä:

- istumistreeniä, paljon ja kaikkialla
- luopumistreeniä syytä myös harrastaa, sillä lähtö = luopumistreeni (koira luopuu siitä, että haluaisi höökiä jo radalle)
- oma mielentila kuntoon, ei stressiä, vaan "nää on vaan treenit", aina
- ei riehutusta ennen rataa, vaan ylirauhallisena rauhoitellen treenaamaan

Rommin treeneistä

Rommi & agility

Rompun kanssa on käyty treenailemassa vähän ahkerammin keppejä ja kontakteja. Alkaa näyttää aika hyvältä. Radan osaksi on vielä matkaa, varsinkin kepeissä, joiden oikeaan suoriutumiseen ilman apuja tarvitaan hyvin rauhallista mielentilaa. Alan luottaa, että kisakentille tänä vuonna päästään, kunhan vaan maltan käydä treenailemassa sen kerran pari viikossa. Edistyminen treeneissä vaatii oikeastaan aika tiivistä treeniä.

Rommi & etsinnän ilmaisu

Lunta löpsähti sen verran, että jälkeily jäi tauolle ja siirryttiin etsintään. Mun pitäisi nyt malttaa pitää suurin osa näistä treeneistä kokonaan ilman etsintää ja treenata pelkkää ilmaisua. Muutamia etsintätreenejä suorapalkalla voidaan tehdä, mutta pääpaino pitäisi laittaa ilmaisuun, jotta sen saa kuntoon. Mun muistilista:

- treenaa kotona rullan palautusta: toru rullan syömisestä, älä kumarru eteenpäin, vaan ennemmin taaksepäin, muista että tämän pitää olla edelleen aina superkivaa!!! (pidetään yllä oikeaa mielenlaatua), kokeillaan palkaksi lelupatukkaa niin että Romppu saa repiä lelua palkaksi (rullalla ei sais repiä)

- treeneissä treenataan ensin niin, että mä heitän kentällä rullan maalimiehen lähelle ja Romppu hakee sen siitä - superpalkkaus palautuksesta

- pikkuhiljaa siirrytään rullan hakuun maalimieheltä

- melko nopeasti pitäisi siirtyä harjoittelemaan ilmaisuun lähetystä rullan palautuksen jälkeen + palkka maalimieheltä

Rommi riiviö oikein pohdiskeli asioita ilmaisutreenissä tänään. Haki rullan, haistoi maalimiestä ja kipitteli mun luo. Hyvältä näytti. :)